torstai 21. lokakuuta 2010

Mekkoja

Ottobren kangaskaupassa oli tässä aika muutama sitten iso kasa poistopaloja -50%. Kaikenlaisia ohuita sametteja siitä joku mukaan lähti. Tuloksena pari reipasta pikkutyttömekkoa, joihin tuo muutama postaus sitten ollut väläyskin liittyi (ei, siitä ei tullut viehkoa remontti-reiskahaalaria, vaikka sellaisenkin veikkauksen kuulin ;D ).

Safariliivihame, Ottobre 2/2005

Johon -kaiken uhallakin- halusin kokeilla D-lenkkiolkaimia! Ehkä nuo rinksut vähän hidastaa olkainten löystymistä...

Taskun läppä sai koristuksekseen napin ja nauhan pätkän.


Sekä perinteisempi "lappuhame" (Ottobre 4/2007)
Sydän ei muotona ole koskaan ollut miun vahvaa osaamista. Piirrettynä se näyttää enimmäkseen huolimattomasti tehdyltä V-kirjaimelta, eikä ommellenkaan ole niin sujuva, vaikka valmis kaava olikin. Vaan kyllä niistä taskut pepun päälle tuli!

Etulapun nenäliinataskussa (joo, juuri siinä, jonka varmasti unohtaa tyhjentää ennen pesua!) on kanssa pieni pätkä nauhaa. Tämä tahtoisi ihan välttämättä sydämenmuotoiset klipsit henkseleihin, mutta en vain ole löytänyt niitä...


Kummankin mekon taskut on muuten tehty tekniikalla, jossa ensin ommellaan kaksi taskukappaletta oikeat puolet vastakkain yhteen, jätten pieni kääntöaukko, eli esim. sydänkappaleita tarvittiin neljä. Sitten tikattiin taskut paikoilleen. Hiukan ylimääräistä kangasta menee, pikkuisen ehkä työtä enemmän, mutta kyllä jälki on kovin siisti!

Paitoja, paitoja...

Koska erinäisiä kangasvarastoja nyt sattui olemaan, päätin ommella myös omille pari paitaa samoilla kaavoilla, kuin nuo synttäripaidatkin.

Valkoinen, ohuen ohutta pitsitrikoota. Ei ollut maailman miellyttävin ompelukokemus, mutta paidasta tuli aika sievä. Joskin myös kurttuinen, oltuaan hetken puhtaan pyykin korissa. :D

Pitsikuvio tarkemmin (ja yksi kuriton langanpää näköjään).

Sekä punainen "höyhelöpaita". :)

Mie en ole mitenkään rakastunut miun saumurin rullapäärmäysominaisuuteen, mutta näköjään, kun langat on juuri kankaan väriset ja kangaskin läpivärjättyä, silläkin saa ihan suhtkoht onnistuneet "höyhelöt". :D

Synttärilahjoja

Saimme kutsun, jossa toivotettiin tervetulleeksi "kaikki merenneidot ja kalamiehet juhlistmaan 4- ja 2-vuotissyntymäpäiväämme". Kauppaan ei ole juuri ollut asiaa, kiitos 2,5 viikkoa kestäneen flunssa-aallon perheen sisällä (osa otti jo uusintakierroksenkin). Eihän siinä sitten muuta, kuin kangasvarastoja kaivelemaan... Jotain pientä nämä ehkä kaipaavat kaveriksi, jos sen verran kävisi kaupassa mutkan.

Tyttärelle peruspaita (Ottobre 1/2003), pienellä kukka-aplikaatiolla. Kerrankin tuntui tuo kaitalehuolittelu onnistuneen. ;) Ei se nurjapuoli ihan suurennuslasia kestä, mutta...

Ja poitsulle; mitäs muuta kuin autoja! (Kaava Ottobre 1/2006)

tiistai 5. lokakuuta 2010

Älyn(?)väläys!

Tukikankangas on vetoketjun kanssa yksi kompastuskivi. Mie välttelen sitä viimeiseen saakka, lähinnä siksi, että silittäessä mie saan sen aina jotenkin vinkkuraan suhteessa kappaleeseen, johon se kuuluisi.

Tadaa, ratkaisu (älkääkä kertoko, että tämähän on päivän selvä juttu, kun mie JUST keksin sen! :D ).

Ehkä tuossa menee aavistus kangasta hukkaan, mutta sen sitten hermoissa säästää! :D

Leikkimisen sallivat farkut

Joskus joku paita suorastaan huutaa kaverikseen farkkuja. Vaan suurin osa kaupasta saatavista on sitä luokkaa, että yhdessä sukkahousujen, villahousujen ja haalalrin, puhumattakaan useista paidan vyötäröistä, tekee leikkimsen talviulkoilun aikana lähes mahdottomaksi. ;)

Onneksi löytyi mukavaa, ohutta farkkukangasta sekä hyvä malli Ottobresta 1/2003.

Housut edestä.

Ja pieni krumeluuri ;)

Sekä takaa.